5. DIVISIOONA 

 

                                5.Divisioona tunnetaan myös nimillä Ilves-Divisioona ja Hämäläisdivisioona.
                                Divisioona koottiin Hämeen ja Karjalan alueelta.
                                Kesän -41 hyökkäysvaiheessa divisioona toimi Laatokan Karjalassa.
                                JR 2 siirrettiin 10.Divisioonasta Kannakselta 5. Divisioonaan vuoden -41 lopulla.
                                Asemasodan aikana 5.D toimi Syvärillä voimalaitoksen lähialueella.
                                Vetäytymisvaiheessa Divisioonalla oli keskeinen vastuu Laatokan rannikon
                                puolustuksesta.
                                Vihollinen pysäytettiin Nietjärvellä 5.divisioonan ja 15. Prikaatin voimin.
           
                                Muistokirjoitus kenraali Tapolasta Kansa taisteli -lehdessä 5/71 
                                                                                              
                                 Helsingin Sanomissa oli kesällä 2004 moniosainen artikkelisarja kesän 1944
                                 torjuntataisteluista.
                                 Ohessa tiivistelmä toimittaja Hannele Tulosen artikkelista 15.7. -04.

                          
Aunuksen rintama kesti Nietjärvellä
                      Ilves-Divisioona esti U-asemalla puna-armeijan pääsyn selustaan

      
                                                         SOTILASVIRKAMIES GÖTE VAINIO / SA-KUVA
Jalkaväkirykmentti 44:n komentaja everstiluutnantti Ilmari Rytkönen esittelee 5. Divisioonan komentajalle kenraalimajuri Kustaa Tapolalle (istumassa) vanginsieppausyrityksen maastoa 6. elokuuta 1944 kolmannen pataljoonan komentopaikalla Nietjärvellä. Tapolan vasemmalla puolella seisoo pataljoonan komentaja, Mannerheim-ristin ritari kapteeni Arvo Pentti. Sodan jälkeen Pentti oli kansanedustaja 1958–70, neljä kertaa puolustusministerinä 1962–72 ja suojelupoliisin päällikkö 1972–78.  

Uuvuttavan kolmiviikkoisen vetäytymisen ja viivytystaistelujen jälkeen suomalaiset Aunuksen rintaman joukot olivat  pääpuolustusasemassaan U-asemassa Laatokan pohjoispuolella, kun rähinä jatkui 10. heinäkuuta. Laatokan ja Nietjärven välissä taistelivat hämäläisten 5. Divisioona, osin 8. Divisioona, 15. Prikaati sekä Rannikkotykistörykmentti.

Kiivaimmissa taisteluissa 15.–17. heinäkuuta suomalaisten tykistö keskitti tulta vihollisen niskaan tiuhempaan kuin missään toisessa vuoden 1944 yhteenotossa. Päivittäinen laukausmäärä oli suurempi kuin Talin–Ihantalan taistelussa.
Myös omat pommikoneet ennättivät joukkojen avuksi. Sitkeiden hyökkäysten jälkeen neuvostojoukot pääsivät U-aseman hiekkaharjulla sijainneelle pääpuolustuslinjalle ja saivat aikaan kilometrin syvyisen painauman.
Sisäänmurto saatiin rajoitetuksi vastaiskuin ja vihollinen lyötiin taisteluhautaa vyöryttämällä.
Jos sisäänmurtoa ei olisi saatu tukituksi, tie suomalaisten selustaan Sortavalan kautta Karjalankannakselle ja pohjoisemmaksi Itä-Karjalaan olisi ollut avoin.

Syvärillä puna-armeijan hyökkäys oli käynnistynyt 21. kesäkuuta Lotinanpellossa. Suomalaiset olivat siirtäneet Itä-Karjalasta kolme divisioonaa Karjanlankannaksen avuksi, joten puna-armeijalla oli murskaava ylivoima: jalkaväkeä nelinkertainen ja tykistöä kuusinkertainen määrä. Ilmasta kylvi tuhoa 600 konetta.

Tykistökeskitys Syvärillä kesti kolme ja puoli tuntia, mikä neuvostolähteiden mukaan oli pisin tulivalmistelu suuressa isänmaallisessa sodassa.
Niin Syvärin eteläpuoliset kuin muutkin suomalaisjoukot olivat jo vaivihkaa vetäytyneet, ja hyökkäystä oli jätetty torjumaan vain vähän miehiä.
Taaemmalta PSS-linjalta (Pisi–Saarimäki–Sammatus) jouduttiin vetäytymään saman tien. Syynä oli puna-armeijan maihinnousu Tuuloksen–Viteleen kohdalla 23. kesäkuuta: vetäytyvät joukot olivat vaarassa jäädä mottiin. Korpitietä rämpien suomalaiset kiersivät rautatien ja maantien katkaisseet venäläiset.

Neuvostosotilaita kaatui Nietjärven rannoilla parituhatta. Järven lounaiskulmassa yksi rykmentti tuhottiin kokonaan.
Myös suomalaisen 5. Divisioonan tappiot olivat raskaat: se menetti kesä–heinäkuussa 1944 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina noin 4 450 miestä. 
  

                 
                  Kuva: Ismo Mikkonen

 

   Nietjärven taisteluiden muistomerkki